keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Kestävä kehitys


Juhannus vietettiin Kainuun mummulassa. Meni yllättävän hyvinkin, vaikka hyttyset eivät antaneet öisinkään nukkua. Metsän keskellä korostuu luonto ja luonnon kunnioitus. Miehen mielestä sen sijaan voi elää omalla laillaan. Ehkä siksi taas kerran kuilu näyttäytyi kovin suurena ja sain tehdä töitä, että olisin jaksanut olla ystävällinen.

Mies elää harhassa, että on luontoihmisiä. On varmaan pikkupoikana paljon kalastellut, mutta tuntuu, että joku muu on silloin huolehtinut puitteet. Tavarat jäävät käsistä myös luontoon. Miehen piti päästä kesken mökkiloman kaupunkiin suihkuun, kun vatipesulla ei kuulemma puhdistu. Ulkovessasta tuskin tarvitsee kertoa, miehellä ainakaan ei siitä ehtinyt paljon kokemuksia tulla. Kaupunki kutsui silloinkin. Sitten hän vielä kehua retostelee, että pärjäisi viikon metsässä pelkät tulitikut mukanaan.

Joskus tuntuu, että monissa asioissa maalainen ja kaupunkilainen kohtaavat. Luonnon säästämisen ajatus, vähempään tyytyminen ja omastaan antaminen ovat miehelle vieraita. Kestävän kehityksen henki ei ole miehelle tärkeä.