lauantai 7. kesäkuuta 2014

Sinivalkoiset verhot

Raparperit ovat valmiita kerättäväksi. Otin muutaman varren tehdäkseni raparperipiirakkaa. Ostin vaahdotettavaa vaniljakastiketta päälle. Ihana piirakka tulikin, lisäsin pakastimesta pikkurasiallisen mansikoita sekaan. Tänään ja eilen tein pihahommia. Kitkin rikkaruohoja, leikkasin nurmikon, keräsin parsanvarret ja parit raparperit, surkuttelin kuollutta pensasmustikkaani, laitoin saniaisten viereen tuet, kastelin kesäkukat, mansikat ja kasvimaan. Punaherukassakin on jo marjat. Vadelmien tuki pitäisi uusia, J toi jo tarvikkeet ja tekee sen varmaan seuraavalla kerralla, kun tulee.

Pihaa tulee varmaan ikävä. Tulee taloakin. J on luvannut, että saan laittaa hänen pihansa mieleisekseni. Hän on luvannut kaivaa kuopat istutuksilleni. Nyt siellä on enimmäkseen nurmikkoa, pikkuisen pensaita, pikkuisen puita, iso terassi ja raparperit. Lapsille tarvitaan leikkipaikka. Ehkä grillipaikka? Mansikkamaa? Pyykinkuivausteline? Yrttimaa? Kukkivia pensaita? Pihapihlaja? Omenapuu? Vadelmia?

Varmaan vain laittamalla uutta kotia kiinnyn siihen. Niinkuin tähänkin. Kun itse istutan, itse maalaan, itse omin kätösin teen. Sitten muuttuu kodiksi ja vanhan kaipaus lakkaa. Niinkuin lakkasi ensimmäisestä keltaisesta talostakin. Siellä oli myös mansikkamaa, yrttimaa ja kasvimaa. Marjapensaat ja raparperit. Kukkivia pensaita koko aidan mitta. Itse istutin. Itse kaivoin kuopat. Talon seinät maalasin ulkoa keltaisiksi, sisältä valkoisiksi. Olohuoneen ikkunoissa oli auringonkeltaiset verhot, keittiössä sinivalkoiset. Ne samat sinivalkoiset on nyt J:n keittiössä, samat matot lattialla. Sielläkin makasi kissa auringonläiskässä lattialla.

Taitaa kiertää kehää tämä elämä, uudelleen ja uudelleen.