sunnuntai 13. lokakuuta 2013

On se ihana!

Voisiko tätä nyt sitten sanoa toivepostaukseksi? Kissan kuulumisia on kyselty ja kerronpa nyt sitten kissasta. Kissa on hirmuisen seurallinen. Kulkee meidän perässä koko ajan ja haluaa olla samoissa hommissa. Myös lapsivieraiden keskellä. Kissa ei ole moksiskaan sylissä roikottamisesta. Johonkin eristämisestä sen sijaan on. Maukuu kuin päätä leikattaisiin. Viikolla oli vesipumppuongelma, jota työmiehet kävivät korjaamassa. Kissan laitoin siksi aikaa saunaan. Kyllä kuului, että ei miellytä!

Öisin kissa nukkuu meidän sängyissämme. Jos lapset ovat omissaan, niin yleensä jommassakummassa tai jos olemme kaikki isossa sängyssä, niin on kyllä kissakin. Päivällä kissa nukkuu olohuoneen sohvalla omassa korissaan. Kun kissa huomaa, että hänet on huomattu sängyssä, alkaa hirmuinen kehräys. Yleensä se nukkuu jalkopäässä, mutta toisinaan kissa kiipeää pääpuoleen. Laittaa päänsä tyynylle isomman ja pienemmän väliin ja nukkuu siinä.

Tietenkin pienet kissat tekevät tuhmuuksia. Enimmäkseen tämä kissa syö kukkiani, makailee kukkaruukuissa ja levittelee multia. Toisinaan syöksyy varpaisiin kiinni. Etsii poltettavien roskien joukosta paperitolloja, joita silppuaa pitkin lattioita. Sotkee lasten leikit varastelemalla leikkirahoja, tiputtelemalla junia raiteiltaan ja viemällä ponit, pallot ja pikku-ravut omiin jemmoihin sängyn alle.

On se ihana!