keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Toimivasta parisuhteesta

Mistä on toimiva parisuhde rakennettu? Olen miettinyt tätä usein viime vuosina. Mikä tekee parisuhteesta toimiva, kun joskus toimivissa suhteissa ovat ulkopuolisen silmin niin toisilleen sopimattomat ja toisinaan niin toisilleen ulkopuolisen silmin sopivat eroavat. Mitä niissä parisuhteissa tapahtuu, joissa rakkaus ja toisen kunnioitus kukoistavat? Vuosienkin jälkeen?

Tänään tämä tuli mieleen Iltalehden artikkelista,jossa listattiin kahdeksan toimivan parisuhteen merkkiä. Iltalehtihän se vaan oli, eikä mikään totuus, mutta saattaa siinä ajatusta piileksiä. J ja minä olimme sitä mieltä, että pärjäsimme listan asioissa hyvin. Meidän mielestämme meillä on hyvä suhde.

Tärkeää tässä suhteessa on minulle ainakin tunne siitä, että J aidosti ajattelee meidän hyväämme, minun ja lasten, minun ja J:n, lasten ja J:n, minun, lasten, meidän kaikkien. Minäkin ajattelen J:n ja minun hyvää, J:n ja lasten hyvää, omaa ja lasten hyvää, J:n ja minun hyvää erikseenkin. Tässä suhteessa nämä kaikki hyvät ja parhaat mahtuvat samaan. Toisen hyvä ei ole toiselta pois. Tähän suhteeseen tuntuvat mahtuvan hyvin erilaiset roolit. Se, kun olen äiti. Ja se, kun olen J:lle nainen. Sekin mahtuu, että olen minä. Puutteineni, taustoineni, kiinnostuksenkohteineni. Minä. Minulle J sellaisenaan mahtuu tähän suhteeseen. Mielenkiinnolla olen seurannut J:n ja lasten suhteen kehittymistä. Viime viikonloppuna pienempi kysyi J:ltä, että milloin tämä muuttaisi meille asumaan ja sunnuntaina roikkui itkua pidätellen J:n sylissä, että älä lähde aamulla. Tuntuu, että kyllä tästä hyvä tulee.