keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Opinko mitään milloinkaan mistään?

Olen vielä tänään pienemmän kanssa kotona. Alkaa olla suurinpiirtein terve, otetaan nyt kuitenkin vielä rauhallisesti. Sen verran ulkoiltiin, että käytiin huoltoasemalta maitoa ostamassa, muuten vielä pakastimessa ruokaa riittää. Tämän kerran sairauskriisi siis ohitettu kunnialla.

Olen tässä sairasta hoitaessa ehtinyt siivota työhuoneen laatikoita. Osa tavaroista on ollut pahvilaatikoissa viime muutosta alkaen, siis siitä kaupunkiretkestä. Kesä 2012 mahtoi olla silloin. Löytyi monenlaista tavaraa, jota jostain syystä olen kuljetellut asunnosta toiseen. Ihan omituisia säästettyjä. Mikähän siinä on, että joskus joku tavara tai paperi tuntuu arvokkaalta ja sitten se lakkaa tuntumasta? Ei olekaan enää väliä, vaikka edellisessä muutossa on vielä huolellisesti pakannut? Joitakin tavaroitaan taas alkaa vuosien päästä kaivata, muistelee, että ovatkohan tallessa vai heitinkö jo pois? Mikähän kaikki tästä ajasta tuntuu tärkeältä säästää vuosien päähän?

Tavaroista löytyi myös kaksi arkkia tekstiä, runontapaisia tarinoita, jotka olin kirjoittanut 2001, kun erosin silloisesta avomiehestäni. Pohdin teksteissä, että kuka olen, mitä elämältä haluan, mitä parisuhteelta haluan, miksi hukkasin itseni siinä suhteessa. Miten olikin niin tuttua tekstiä. Opinko mitään milloinkaan mistään? Olisin voinut kirjoittaa aivan samat tästäkin erosta. Mikähän minuakin vaivaa, kun en viisastu? Vai joko viisastuin? Säästin arkit. Katson niitä taas joskus.