lauantai 22. maaliskuuta 2014

Päivän luku 11 370

Tänä viikonloppuna meillä on kylässä lasten ukki, siis isänisä. Ukki on mukava mies. Lasten kannalta on hyvä, että säilyy isän sukuun joku kontakti, vaikka isään ei olekaan. Tästä johtuen kuitenkin J jäi kotiin. Ymmärrän hyvin. Vaikka J on osa meidän perheen tavallisia viikonloppuja, osa meidän perhettä, ei hän halua tulla esitellyksi minua niin huonosti kohdelleen miehen isälle. Ei hän halua tavata koko sukua, eikä tarvitsekaan. Siihen sukuun välimatkaa on kolmisensataa kilometriä ja sellaisena se saa J:lle jäädäkin, ainakin toistaiseksi.

J on siis kotonaan. Ikävöi meitä. Tuntuu olevan perin liikuttuneessa tilassa, apuaineita tuntuu käytetyn. On niin rakastunut, että ei mitään rajaa. Tässä ikäväntuskaisessa rakastuneessa tilassaan hän halusi keskustella kanssani asiasta, josta hänen on kuulemma tehnyt mieli keskustella jo tovin aikaa. Ensin hän sanoi, että hän haluaa sipitellä yhdestä asiasta, kun seuraavan kerran nähdään. Mutta sitten hän sanoi, että oikea paikka on juuri tämä, meidän viestiketjumme. Viestit ovat olennainen osa yhdessäoloamme. Ketjun viestien määrä oli tänään 11 370. Nyt jo enemmän. Kun viestejä on lähetelty nelisen kuukautta, niin jokunen lähtee jokapäivä. Varsinkin, kun viikonloppuisin ei lähde yhtään.

J:n kysymys oli, että siirtyisinkö hänen kanssaan seuraavan vaiheeseen. Ehkäpä teemme niin.