tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Olisiko se vuosikatsauksen aika näin viimeisenä päivänä? Olipahan vuosi, täytyy sanoa. Vuotta leimasi vahvasti erokriisi. Harkintavaihe helmikuulta elokuulle, miehen pyristelyt siinä, minun osaamattomuuteni miehen käytöksen edessä. Miehen alkoholismi. Sitten miehen muuttuminen ex-mieheksi, minulle niin hyvä asia, mutta lasten ikävöinti isäänsä, joka hävisi heiltä, eikä ole palannut. Vasta joulukuussa saimme sopimuksen huoltajuus- ja muihin asioihin, ensimmäistäkään elatusmaksua ex ei ole vielä maksanut, eikä hakenut yhä säilössä olevia tavaroitaan. Koko vuosi siis on puljattu tätä eroa ja yhä jatkuu. En saa exään otetta, en saa häntä tekemään mitään niinkuin haluaisin. En edes hakemaan niitä tavaroitaan. Exällä on yhä henkinen yliote, niinkuin on ollut monta vuotta.

Töiden puolesta vuoteen mahtui hyviä hetkiä ja niin paljon väsymystä ja ylitöitä, turhautumista tekemättömistä töistä, halua tehdä, mutta seiniä vastassa. Ja sitten päätökseni osa-aikaisuudesta, uudet tehtävät. Omat ongelmansa niissäkin, mutta tärkeintä työn asettuminen järkeviin mittasuhteisiin elämässä. Tärkeintä on ihan joku muu ja työ on vain työtä. Hyvä oppi minulle, vaikka joinakin päivinä yhä harjoittelen sitä ajatusta.

Lasten vuosi oli näennäisesti uomassaan kulkeva, mutta onhan siellä pienissä päissä ollut ja on yhä paljon kysymyksiä. Isompi aloitti koulun ja pienemmästäkin tuli niin iso, että päiväkodissa pitää olla ilman isoveljeä. Lasten vuoden kohokohta oli varmaan kissan tulo taloon. Kissan kehräys, kissan leikit, kissa odottamasa kotiintulevia, herääviä, saunovia... Kissa on meille kaikille niin tärkeä ja me kissalle. Lapsilla on ollut turvallisia aikuisia lähellään, vaikka isä ei olekaan. Molemmat kuitenkin varmistavat alinomaa, että äiti on lähellä. Missä äiti?

Minun vuoteni? Nyt vuoden viimeisenä päivänä ajattelen vain sitä, että sain J:ltä huomenen toivotukset. Että hän oli luonani maanantaiaamuun ja lähti täältä suoraan töihin. Että elämässäni onkin niin monen vuoden jälkeen yllättäen ihminen, jonka kanssa on hyvä olla. Jonka kanssa on yhteisiä ajatuksia. Jonka kanssa elämä ei ole taistelua, vaan jonka kainalossa voin levätä. J ajattelee minun ja lasten parasta niin aidosti, että välillä on kyyneleet silmissä. Vuoden viimeisenä päivänä olen rauhallinen, levännyt ja onnellinen.