Nyt se on sitten koettu minun ja J:n ensimmäinen riita. Mietin sitä heti suhteen alettua, että miten tämä mies riitelee, miten minä riitelen hänen kanssaan ja mikä on lopputulos. Onko parisuhteita, joissa ei riideltäisi? Ehkä. Minulle riita on merkki siitä, että uskalletaan olla jotain mieltä, uskalletaan olla eri mieltä, mutta ei osata vielä käsitellä niitä erimielisyyksiä. Ei ole löytynyt vielä yhteistä kieltä, jolla erimielisyys saataisiin puhuttua ilman riitaa. Ei riita maailmaa kaada, se kaataa, jos sitä ei pystytä sopimaan.
Meidän riidassa varmaankin auttoi, että olemme puhuneet aika paljon. Tiedämme toistemme taustoja. Mielestäni J riiteli huonosti, epäreilusti, väärin, mutta ehkä me löydämme tähänkin paremman tien joskus. Riidan aihe oli minun rajani alkoholinkäytössä. Että mitä siitä olen mieltä, miltä se minusta tuntuu, miksi se minua pelottaa. J ei kai ymmärtänyt minua, vaikka tietää taustani. Olin hirveän hyökkäävä, vihainenkin. Olisin voinut olla rauhallisempi ja selittää kantani ystävällisemmin. J olisi voinut taustani tietäen vähän suodattaa enimpiä, eikä ottaa sanomisiani henkilökohtaisena loukkauksena.
Mutta on meillä sopu nyt. Tämän päivän ohjelmassa on makkaranpaistoretki metsään.