tiistai 23. lokakuuta 2012

Logiikkaa, joka ei avaudu

Joidenkin ihmisten kanssa ajatus menee yksiin. On jotenkin samansuuntainen tapa toimia. Lähtökohtaisesti logiikka on sama ja sellaisen ihmisen kanssa toimiminen on helppoa. Jos ei ennätäkään kaikesta keskustella, voi luottaa siihen, että toinen olisi toiminut suurinpiirtein samalla lailla itsekin. Ei tietenkään aina ja kaikessa, mutta suurinpiirtein. Ja sitten on niitä, joiden kanssa ajatus vain ei osu. Toisen logiikka ei avaudu. Teot näyttäytyvät järjettöminä. Selitykset ovat outoja. Ei vain ymmärrä. Ajatukset menevät eri rataa, eivätkä kohtaa. Tällaisen ihmisen kanssa samassa tilanteessa näkee aivan eri asioita. Kun jälkeenpäin juttelee, luulee olleensa eri paikassa, niin erilaisena se toiselle näyttäytyi. Nyt en siis ota mitään kantaa siihen, että mikä on oikein tai väärin, mikä on huonommin tai paremmin. On vain eri lailla.

Olen tullut siihen tulokseen, että mieheni on juuri näitä ihmisiä, joiden ajatuksenjuoksua en ymmärrä. Aiemmin se ei kai tullut niin selvästi esille, kun ei juuri puhuttu, eikä juuri asioita yhdessä tehty. Muistan kyllä ajalta ennen lapsia usein ihmetelleeni mieheni logiikkaa. Nyt tämä ongelma on alkanut näyttäytyä useammin. Vuosi kaupungissa ja ravaaminen perheneuvojalla ovat aiheuttaneet sen, että mies aika ajoin yllättää ja on omatoiminen. Tekee jotakin ihan ilman eri sanomista tai ottaa yllättävää kokonaisvastuuta jostakin. Yleensä vain ne hetket minusta menevät päin prinkkalaa. Miehen logiikka ei avaudu, minun mielestäni asiat menivät huonompaan. Kuten vaikka miehen laho rankakasa, joka oli mädännyt paikoilleen viitisen vuotta. Olin sanonut kasasta miehelle lukemattomia kertoja silloin, kun siitä vielä polttopuuta olisi saanut, kuten miehen aie alunperin oli. Nyt kun kasa oli jo laho, olkoot minun puolestani paikoillaan. Kasa oli tontilla sellaisella paikalla, että se ei ollut kulkuväylällä, ei häirinnyt ketään. Näkyi kyllä, mutta ei häirinnyt. Mies sitten yksi päivä oli tehnyt lujasti töitä ja hikipäässä siirtänyt kasan. Siirtänyt sen saunan taakse tukkimaan koko saunan takusen. Ei pääse nyt kompostille ollenkaan, ei pääse katolle nuohooja, lumet tippuvat rankakasan päälle. Miehen logiikalla se on parempi nyt.

Jotenkin tuntuu arki takkuiselta. Isompia ja pienempiä ajatusten kohtaamattomuuksia tulee tämän tästä. Kun sanon jotain, mies suuttuu. En arvosta hänen ponnistuksiaan. Vähemmän vaivaa olisi, kun ei tekisi...