Minkähän takia mies ei ymmärrä, että minä en jaksa hänen juomistaan? Taaskaan en ole jaksanut pitää kuria tiukkana, en marmattaa jokaisesta kauppareissusta ja jopa antanut miehelle rahaa, kun en ole jaksanut lähteä itse kauppaan. Virheitä virheiden perään minulta ja nyt on taas lopputulos käsissä. Tai no tällä hetkellä alakerrassa. Mies on ollut lomalla koko viikon, mikä onkin mainio tekosyy joka päivän juomiselle. Tänään se alkoi taas jo tuossa kolmen maissa yltyäkseen siihen, että oltiin jo jankutusvaiheessa ennen kuin lapset nukkuivat. "Iskä kyllä rakastaa." Niin varmaan ja justiinsa.
Voi miten väsynyt olen tähän. Niin kovin väsynyt. Onneksi mies lähtee parin viikon päästä ulkomaanreissulle. Lähtö ja paluu ovat vielä hieman hämärän peitossa, ainakin minulle. Samoin oletan, että viime tingan rahapyyntö on tulossa. Mutta mitäpä ei taas maksaisi siitä ilosta, että saa olla pari viikkoa lasten kanssa keskenään. Iloa ei himmennä edes se, että firman pikkujoulut osuvat siihen ja näin ollen jäävät välistä.
Milloinkahan sitä on itse kypsä toimimaan niinkuin haluaa? Esimiesvalmennuksen valmentaja muuten sanoi, että itsensä voi terapoida 2-4 vuoteen, kun aktiivisesti yrittää. Että terapeuttia ei välttämättä tarvitse, vaikka muutoin olisikin sen tarpeessa. Käyköhän blogi terapiasta? Jokohan kohta olisi sinut itsensä ja maailman kanssa?