Ryhdyin pesemään ikkunoita. Aurinko paistaa jo niin kauniisti ja ikkunat vain ovat kovin likaiset. Harmaa pimittää auringon minulta. Mutta nyt ne pesen! Hieman haikeutta mielessä, ehkä viimeinen kerta, kun näitä ikkunoita pesen. Kesän korvalla ehkä jo muutamme? Mutta tämä ei ollut se varsinainen murhe, vaan se, että ensimmäisenä menin pesemään miehen huoneesta ikkunan. Lattialla oli papereita hujan hajan, jotain oli taas vaihteeksi etsitty. Keräsin paperit pinoon ja sieltä löytyi minun kirjoittamani kirje. Päiväystä ei ollut, mutta asioista päätellen kuopus oli aika vasta syntynyt, siis reilun pari vuotta sitten. Vuodatin siinä miehelleni murhetta parisuhteemme tilasta; halusin ammattiapua, halusin, että yritetään tosissaan. Mutta ei sitten ilmeisimmin yritetty, kun nyt ollaan tässä?