Vaihteeksi lapsista

Lapset ovat vielä tämän viikon tutulla perhepäivähoitajalla ja menevät ensi viikolla päiväkotiin. Käytiin päiväkodin pihalla jo lauantaina leikkimimässä (kesken erokriisin kuitenkin yllättävän kypsää toimintaa) ja torstaina menen lasten kanssa oikeasti tutustumaan. Etukäteen olen lapsista tehnyt sinne kirjelmät, että mitä ovat elämässään tähän saakka tehneet, mitä osaavat ja mitä ehkä olisi syytä harjoitella. Tällainen pyydettiin ja näin tein.

Kirjoitin molempien luonteista ja tavoista toimia. Aiemminkin olen huomannut, että monissa tilanteissa meidän neidistä on tulossa kiltti tyttö. Varmaan niitä kympin tyttöjä. Kun isoveljensä (se räähkä) sanoo isolla äänellä, vaatii leluja vaihdettavaksi tai komentaa istumaan eri paikkaan, pieni neiti hymyilee sievästi ja tekee mitä pyydetään. Muutenkin on omatoiminen ja auttaa monissa pikku askareissa. Ja tietenkin saa siitä kehuja. Veljensä huutaa, mekastaa, kiljuu ja saa mitä haluaa. On röyhkeä.

Olen nyt oikein tietoisesti koittanut tarkkailla tilanteita, joissa tyttö meinaa joutua tyttöytensä loukkuun. Eihän siinä mitään, kyllä kympin tyttöjäkin tarvitaan, mutta kyllä puolensa pitää osata pitää. Ja kyllä jonkun muunkin pitää osata pitää hänen puoliaan. Siksi useimmiten riidassa asetun hänen puolelleen. Kun pieni tyttö nousee isompaansa vastaan, niin haluan, että hänelle kasvaa käsitys ja usko, että joku auttaa. Joku on hänen puolellaan. Että rohkeasti voi tehdä asioita, apua saa. Kasvaisi vahvaksi naiseksi.