maanantai 24. huhtikuuta 2017

Päivän iltaan ja yön aamuun

Tänne kuuluu tänään ihan hyvää. Toisina päivinä kaikki tuntuu harmaalta ja mahdottomalta, eikä tulevaisuutta jaksa edes ajatella. Toisina päivinä kaikki näyttää hyvältä ja kirkkaalta, tulevaisuus valoisalta. Tänään on ihan ok päivä. Nukuin huonosti pikkuisen takia, mutta muuten on hyvä.

Välillä J:n kanssa on puhuttu paljonkin. Riideltykin ja sovittukin. J on välillä kovin yksioikoinen. Hän ei tahdo nähdä vaihtoehtoja. Välillä olen itsekin. Tai ainakin kuulostan kuulemma siltä. Ehdottomalta. Ehkä molempien sanomiset toisen korvaan kuulostavat jyrkiltä? Jotenkin ei osata pehmentää sitä sanomista. Tai sitten ei sanota mitään ja mielikuvitus hoitaa loput jyrkkyydet.

J on kuitenkin viime aikoina oppinut lyhentämään mykkäkoulujaan. Välillä toki äityy pahaksi, mutta välillä selvitään jo muutamilla kymmenillä minuuteilla. On osattu nyt ehkä paremmin hakea sopua, pyytää ja antaa anteeksi. Olla taas lähellä.

Yritän ajatella nyt, että vauvavaiheen väsymyksessä on ihan turha miettiä mitään sen syvällisempää. Kunhan saa päivän iltaan ja yön aamuun. Siinäkin on jo riittämiiin.