Blogistaniassa heräsi keskustelua huonosta itsetunnosta. Että mitä niiden naisten päässä liikkuu, jotka arvottavat itseään muiden hyväksynnän kautta? Miksi? Miksi se oma hyvä olo ja onnistumisen tunne on toisen taskussa? Miksi jotkut antavat kohdella itseään huonosti? Ja vielä uudelleenkin?
Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi. Myönnän heti, että minulla on sellainen. Siis huono itsetunto. En koe olevani juuri mitään, mikään tai kukaan. Kaikessa tekemisessäni on mielestäni vikaa ja kun en saa kaikesta vuolaita kehuja (niinkuin kukaan ei saa), "tiedän" olevani oikeassa. Huonosti onnistuin. Kun mies haluaa omaa rauhaansa ja ilmaisee sen tylysti: en kelpaa miehelle. Kun koululta tulee wilmaviesti: epäonnistunut kasvattajana. Lapsella rikkinäiset housut ja vessan hanassa hammastahnaa: epäkelpo kodinhengetär. Töissä pidän rimaa usein niin korkealla, että tunnen olevani keskimääräistä huonompi työntekijä, vaikka järjellä ajatellen en ole. Ja mitä väliä?
Itsetuntoni on kehittynyt huonoksi lapsuudessa. Kelpaamattomuus omille vanhemmille. Sitten nuoruudessa hapuilua uravalinnassa. Ei niin onnistuneita miessuhteita. Joitakin vähemmän onistuneita työpaikkavalintoja ja työyhteisöjä. Ja kas. Tässä olen tämmöisenä.
Lainaus Suomen Mielenterveysseuralta:
Hyvä itsetunto tarkoittaa myönteistä realismia omista mahdollisuuksista. Se on myönteinen, mutta samalla totuudenmukainen arvio itsestä. Terve itsetunto kehittyy lapsuudessa ja nuoruudessa, myönteisten kasvukokemusten avulla. Myöhemminkin itsetuntoa voi vahvistaa, ja itsetunto on usein erilainen eri elämän vaiheissa. Itsetunnon ja oman toiminnan yhteydet ovat kahdensuuntaisia. Itsetunto - tai yhtä lailla sen puute - vaikuttaa toimintaan ja ratkaisuihin. Hyvä itsetunto lisää usein valmiuksia nähdä omat kyvyt sekä mahdollisuuksia ympärillä, huono itsetunto taas kaventaa mahdollisuuksia. Huono itsetunto voi johtaa myös pätemisen tarpeesta johtuvaan suorittamiseen ja koetun stressin lisääntymiseen. Hyvä itsetunto helpottaa elämää, mutta heikko itsetunto ei tarkoita epäonnistumista elämässä. Heikonkin itsetunnon kanssa voi opetella tulemaan toimeen, ja sitä on mahdollista myös kohentaa.
Pärjään kohtuullisen hyvin huonon itsetuntoni kanssa. Ihailen ihmisiä, joilla on hyvä. Tarkkailen heitä ja ihastelen heidän rohkeuttaan. Tapaansa suhtautua asioihin. Yritän ottaa oppia. Vaikka järjellä ymmärrän, että olen ok itsenäni, tunteen tasolla tilanne on usein toinen. Silti pärjään ja suoriudun. Toki jätän mahdollisuuksia käyttämättä. Voisin olla jotain muutakin, enemmän, parempaa. Mutta näin on hyvä. Riittävän hyvä.