Ei ollut minulla miestä ikävä, kun mies oli pois. Lapsilla vähän oli, mutta ei heilläkään ylitsepääsemättömästi. Kun mies tuli, ei tuntunut sydämessä lämmintä läikähdystä. Ei tuntunut miltään. Halattiin kuin vieraat. Seuraavaksi mies kaivoi kassistaan oluen.
Nyt on tässä pari päivää oltu taas yhteistuumin. Arki on sekavaa ja hämmentävää minun näkökulmastani. Puuttuu logiikka. Puuttuu jatkumo; syy ja seuraukset. Asiat tapahtuvat tai ovat tapahtumatta jotenkin satunnaisesti.
Lapsia miehellä kai oli ikävä. Pelaa nytkin lasten kanssa lautapeliä. Kai miehestä on hyväksi isäksi, jos ei läträä juomisilla. Mutta onko minun pidettävä aviomiehenä, vaikka en millään jaksaisi?