Olen ollut hetken kirjoittamatta. Kaikki vaan jotenkin toistaa samaa kuviota; mies juo ja riitelee, syyttää minua syylliseksi kaikkeen, töissä olen ahkera ja arvostettu työntekijä ja kotona koitan hoitaa kotityöt ja lapset mahdollisimman vähällä riitelyllä. Eilen mies lähti asioille aamusta. Ryhdyin äkkkiä lasten kanssa siivoamaan. Kiire, kiire. Ja niinpä ehdittiin siivota, ennenkuin mies tuli takaisin. Siivouksesta ei puhuttu mitään, koska riitahan se olisi tullut siitä, kuinka huono äiti olen, enkä leiki lasten kanssa, vaan puuhastelen joutavia kotitöitä. Sairasta?!
Vanhempi lapsista on ollut flunssassa. Hänellä on taipumusta kurkunpäätulehduksiin ja muutenkin tuntuu olen kurkku ahdas ja altis häiriöille. Niin kävi nytkin. Alkoi mennä henki ahtaalle, minä viemään lasta päivystykseen. Koko ilta siellä meni, lääkettä annettiin suoraan henkeen pariinkin otteeseen, otettiin kokeita ja keuhkokuvia. Päästettiin sitten kuitenkin yöksi kotiin. Mies sillä aikaa hoiti kaksivuotiasta. Vaikka lähtiessä piilotin kaikki löytyneet juomat, niin olipa sillä silti jemmoja ollut. Päissään oli kuin käki, kun tultiin esikoisen kanssa takaisin. Ja taas riitaa haastamaan. Kuulema en vaivautunut hänelle edes informoimaan, että miten sairaalassa menee. Joten hän laittoi puhelimensa kiinni. Mitenkä siinä sitten informoit. Kaikkiaan laitoin sairaalasta hänelle 4 tekstiviestiä ja päivitin facebookiin tutkimusten etenemisestä varmaankin kolme neljä kertaa. Kuinka paljon viiden tunnin reissulta pitää informoida?!
Miten se mies ei tajua mitään? Miten minä en tajua, että tämän TÄYTYY LOPPUA NYT HETI! Kaikkien parhaaksi, lasten erityisesti.
Tähän päivitys 3.5.2011
Minähän sitten tajusin, että loppua pitää ja sanoin miehelle, että nyt tämä on loppu. Että minä haluan eron. Ja ensin näyttikin, että kaikkihan menee niinkuin eroissa kuuluisi mennä; ensin vähän suututaan, sitten itketään puolin ja toisin ja sitten puhutaan, että löytyisikö vaihtoehtoja ja itketään lisää ja päädytään johonkin. Meillä vaan näytetään nyt päätyvän johonkin minne en halunnut: mies syytti minua kaikesta, miten olen huono vaimo ja huono läheinen kenelle hyvänsä, uhkasi itsemurhalla ja kun en siihen reagoinut oikein, uhkasi, että vaatii lastensuojelulta lasten huostaanottoa, että minä olen huono äiti ja riitauttaa viimeisen päälle koko asian. Ja on puhunut nyt useampaan kertaan niin sekavia ja pelottavia, että miehellähän taitaa olla enemmänkin mielenterveysongelmia. Hulluja ei kannata ärsyttää, joten olen matalalla profiililla, kunnes saan lapsille uuden hoitopaikan ja meille uuden kodin ja sitten mentiin. Sellaista täällä.