Päivä töissä ja uutta mietittävää

Arvasin sen. Työelämä auttaa murheeseen. Olin tänään loman jälkeen ensimmäisen päivän töissä. Siellä on tietenkin paljon ajateltavaa, monenlaista suunniteltavaa, kaikenlaista muistettavaa. Joutuu käyttämään päätään muuhunkin kuin oman surkeutensa ajatteluun. Siksipä ei ehdi surkeuttaan ajatellakaan. Onkohan osasyyllinen koko avioliittokriisiin loma? Mietin jo ennen lomaa, että kun aivoilla ei ole järkevä ajateltavaa, niin ajatukset täyttyvät jollakin kuitenkin. Ja niinhän ne täyttyivät. Oliko neljän viikon loma minulle liikaa? Vai oliko sittenkin hyvä, että ehti pysähtyä ja miettiä?

Töissä oli sekin hyvä puoli, että ei tarvinnut laittaa ruokaa, kun emännät olivat tehneet sen puolestani. Luksusta!