Ei tule edes ajatuksia

Jotenkin on taas ihan lamaantunut kaikenlaisesta. Tämä arki ihan tappaa minut. Jotenkin päivittäinen pienten asioiden vääntö ja isojen asioiden hautaaminen lamaannuttaa. Ei tule edes ajatuksia. Ei mitään. Ei ole edes mitään mieltä mistään. Ei tämäkään nyt ole taas mistään kotoisin. Tämä eropuheen jälkeinen arkeen paluu on kyllä aika rankkaa. Ensin tsemppaa itseään viikkotolkulla siihen, että saa jotain aikaan ja sitten saa. Ikäänkuin puhaltaa itsensä tyhjiin. Ja sitten kun mitään ei oikeasti tapahdukaan, niin ei saa täytettyä itseään takaisin tavalliseksi. Siis kaikki on puhaltunut ulos ja mitään ei ole jäljellä. Tyhjyys. Ja tässä nyt siis muka ikäänkuin parisuhdetta parannetaan. Hah-hah. Salli minun nauraa.

Eilen, kun puhuin tästä työkaverille, hän sanoi, että anna nyt miehelle aito mahdollisuus. Että ei se muuten kannata. Aito mahdollisuus pitää antaa, jos kerran antaa. Ilmeisimmin puheeni oli niin epäuskoisen kuuloinen tämän jatkoajan osalta. Mitä tehdä, oikeasti?