Stailausta

Jotta päästäisiin uuteen kotiin, on tämä kotin ensin myytävä. Käsitykseni mukaan suurin osa asiakkaista tekee päätöksen tarkemmasta selvittelystä kuvien perusteella. Sijainti, koko ja hinta on ok ja hakuehdot täyttävä ja sitten; ne kuvat. Näyttää hyvältä ja kutsuvalta. Näyttää kodikkaalta ja valoisalta. Siistiltä. Helposti sisustettavalta, ei liikaa mihinkään suuntaan erikoiselta. Tilavalta. Kivalta.

Lapsiperheessä on aina tavaraa ihan kamalasti. Tai en tiedä aina, mutta ainakin niissä taloissa, joissa minä olen käynyt. Sen lisäksi minä itse olen hamsteri. Minun on hankala luopua tavarasta, jos mitenkään arvelen sitä joskus tarvitsevani. Ja sitten sitä vaan vahingossa kertyy, vaikkapa lehtipinoja sinne ja tänne. Lasten leluja sinne ja tänne. Johonkin matkalla olevia tavaroita sinne ja tänne. On ollut joku ajatus, joka on jäänyt kesken.

Nyt siis olen jo muutaman päivän ottanut kuvia myyntiä varten. Ensin pitää siivota ja sisustaa tai siis stailata. Asetella tyynyt ja kukat ja lamput. Siirtää kuvan ulottumattomiin kaikki kuvan kannalta ruma tai epäolennainen. Pitää katsoa kuvakulma, jossa huone näyttäisi mahdollisimman suurelta ja valoisalta. Myös yläkerran vessa... Kuvissa huoneen pitäisi näyttää asutulta, mutta kuitenkin melkein kuin sisustuslehdestä. Pitäisi olla uskottavan näköinen, mutta kuitenkin kutsuva. Tänään kuvasin olohuonetta. Melkein kolme tuntia meni. Pöytään laitoin kattauksen (kun siis ensin olin siivonnut siitä pikkuautot, autotalleina toimivat maitopurkit, värityskirjat, värit, askartelutarvikkeet, likaiset kahvikupit ja mitä kaikkea samalla, kun koitan viihdyttää flunssaista kolmevuotiasta). Valkoiset lautaset ja värikkäät servetit. Viinilasit. Uudet asukkaat voisivat tehdä samoin heti ensimmäisenä iltanaan tai tupaantuliaisissa. Sohvatyynyt asettelin kutsuvasti, hieman riutuneet huonekasvit siirsin kuvauksen ajaksi kylpyhuoneeseen. Paitsi sen yhden, veistoksellisen. Lasten kirjoja ja pelejä jo pakkasin laatikoihin.

Paljon on taas työtä tässä, mutta ehkä kuvien kautta jää hyvät muistot. Ehkä aika kultaa muistot. Että kun vuosien päästä katsoo kuvia, muistelee, että sellaistahan meillä oli. Siistiä ja kutsuvaa. Valoisaa ja tilavaa. Kodikasta.