lauantai 27. elokuuta 2011

Hermostuttaa


Kun on flunssasta puolikuntoinen, liian kiireinen sekä töiden että muuton kanssa ja väsynyt kaikenlaiseen, hermostuu aikalailla helposti.Tänään heräsin yskään puoli kuudelta ja nousin ylös. Sain oman rauhaisan hetken ennen kuin pienempi heräsi kohta kuuden jälkeen. Isompikin tuli alakertaan hyvissä ajoin. Vietettiin mukavaa lauantaiaamua, kunnes mies heräsi. Kiukuttelut alkoivat heti, minäkin hermostuin, mies ei osannut tehdä mitään mitenkään ja kaikki lähti kohti katastrofia. Tänään täytyy jatkaa pakkaaamista, sen lisäksi on pakko tehdä töitä. Siis oikeita työ-töitä.

Miehen vastuulle jäi viedä lapset ulos ja olla siellä lasten kanssa sen aikaa, kun minä siivoan. Ulkoporukalle annettiin tehtäväksi siivota lelut paikoilleen ja siivota ulkosaunalta enimpää roskaa pois. No tuliko siitä mitään? Aina vähän päästä oli joku itkemässä ovella. Mikä milloinkin, pääasiassa paha mieli. Leluja ei kerätty, ulkosaunaa ei siivottu. Hermostuttaahan se minua, tietenkin. Yksinkö minun pitää kaikki tehdä? Ja kun minä olen  miehelle kireä, lapsetkin ovat ja sittenhän kokonaisvaltainen perheriita on valmis. Riidassa on aina mies vastaan muut. Siis lapset asettuvat aina minun puolelleni. Niin tänäänkin.

No saatiin kuitenkin syötyä ja mies meni omaan huoneeseensa jotain tietokonehommia touhuamaan. Jäin lasten kanssa olohuoneeseen ja sain työ-työtkin tehtyä samalla, kun olin lasten kanssa. Siis minä ja lapset = rauhaisaa, tavallista perhe-eloa. Koko perhe = jatkuvaa riitelyä ja kähinää, pientä tappelua ja pahaa mieltä. Eikä mikään tule valmiiksi. Ja kohta tämä sama pienemmissä neliöissä?