Luin Bruce Fisherin ajatuksia eron viidestä vaiheesta. Huomasin kyllä heti, että missä vaiheessa minun ongelmani on ja missä vaiheessa mieheni ongelma on. Vaiheet Fischerin mukaan menevät näin:
1. Miksi näin kävi? Ensimmäisenä eropäätöstä seuraa sokki, jossa tapahtuma tuntuu epätodelliselta, kuin unelta. Kun asia saavuttaa tietoisuuden tason, kysymykset “Miksi näin kävi?” ja “Miksi minulle/meille?” nostavat päätään. Etenkin eron syyt pohdituttavat tässä vaiheessa.
2. Viha Rakkaussuhteen päättymisen tajuaminen henkisellä tasolla synnyttää aina vihan tunteita. Vihan läpikäyminen on eroon sopeutumisen myötä välttämätön vaihe. Eronneen on hyväksyttävä nämä vihan tunteet itsessään ja opittava ilmaisemaan niitä rakentavasti.
3. Kaupankäynti Ero nostaa esiin ahdistavia pelon tunteita yksin jäämisestä ja pärjäämättömyydestä. Tämä voi ajaa yksilön maanittelemaan kumppaniaan tulemaan takaisin. Väärin syin yhteenpalaaminen ei johda kuitenkaan hyvään. Riidat ja loukkaantumisen tunteet eivät katoa ja ratkea kuitenkaan itsestään.
4. Sopeutuminen Tässä vaiheessa rakkaussuhteesta päästetään lopulta irti. Se on vaihe “pimeyttä ennen sarastusta”. Masennus on tässä vaiheessa yleistä, mutta ajan kuluessa eronnut huomaa löytäneensä selviytymiskeinoja ja kasvaneensa entistä vahvemmaksi.
5. Irrottautuminen vanhasta ja suuntautuminen uuteen Irrottautumisvaiheessa eronnut tuntee itsensä vapaaksi surun synnyttämästä tuskasta. Eronnut on rakentanut ympärilleen uuden ihmissuhdeverkoston ja arkitoimet, jotka tukevat uutta elämäntapaa.
Selvästikin mies pelkää niin paljon eron tunteita, että kaupankäynnin vaihe on kovin voimakas ja minä pelkään miehen selviytymistä ja siksi aina menen kaupankäyntiin mukaan. Kerta toisensa jälkeen. Mies ei halu ottaa vastuuta omasta olostaan, vaan haluaa sysätä sen minulle ja minä en osaa antaa miehen ottaa sitä vastuuta, joka hänen pitäisi ottaa, vaan suostun kantamaan hänenkin pahan olonsa. Jotenkin tuntuu, että kun olen tätä eroa käsitellyt jo aikani, niin minä olen jo irrottautumisen vaiheessa ja uuteen suuntaamassa, mies vain roikkuu mukana. Pystynköhän minä tätä yksin hoitamaan ollenkaan loppuun saakka? Pitäisiköhän tähän kohta jo saada jotain oikeaa apua?