keskiviikko 17. elokuuta 2011

Rakkaudesta


Tänään saunoin pitkän kaavan mukaan. Ensin koko perheellä, sitten esikoisen kanssa ja sitten yksinään. Esikoinen oli kyllä suurimman osan ajasta kylvyssä ja kaiken lisäksi oli leikki kesken, johon äitiä ei tarvittu. Saunassa on aikaa ajatella ja jotenkin saunan lämmössä ajatukset jalostuvat. Tai ainakin siltä tuntuu.

Tänään mietin rakkautta. Tai ei niinkään rakkautta, vaan sen puutetta. Sen tunteen puutetta, kun jonkun kanssa on hyvä olla. Tuntuu, että on jollekulle tärkeä. Joku haluaa koskettaa. Joku on samalla puolella, on se toinen puolisko, se täydentäjä. Kumppani. Pärjääkö elämässä ilman sitä? Usko, toivo ja rakkaus, elämän peruselementit. Muita on, rakkautta puuttuu. Tai siis ei rakkautta puutu, sitä on hirmuisen paljon, mutta riittääkö äidinrakkaus tai lähimmäisenrakkaus elämään? Tarvitaanko sellaista toisenlaista rakkautta, kahden aikuisen välistä rakkautta? Voiko elämässään olla onnellinen ja täysi ilman sitä?

Nyt ainakin tuntuu, että kaipaisi rakkautta. Toisen läheisyyttä ja kosketusta. Yhdessäoloa. Samaan suuntaan katsomista. Kumppanuutta. Lähteäkö tavoitelemaan vai tyytyykö elämään ilman?