sunnuntai 7. elokuuta 2011

Keltaiset rintamamiestalot


Tänään kirjoitin ystävälle, että tämä on jo toinen keltainen rintamamiestalo, jonka joudun myymään siksi, että minulla on väärä mies. Molempiin laitoin mansikkamaat, istutin marjapensaita, tein remonttia. Ensimäinen rintamamiestalo oli ostohetkellä beigen värinen, siis minun mielestäni ei minkään värinen ja maalasin sen keltaiseksi. Ihan itse. Raaputin ensin irtoavat maalit pois ja sitten kiikuin telineillä. Niin, oli minulla mieskin, mutta ei se maalannut. Ei sisälläkään. Tämä toinen talo oli jo ostohetkellä keltainen. Paremmassa kunnossa kuin ensimmäinen ja isompi, mutta yhtä lailla saman tunnelman omaava. Minä maalaan seinät aina valkoiseksi, muuta kai en osaa. Tapettia en laita mihinkään.

Kirjoitin ystävälle, että onkohan kolmannen keltaisen rintamamiestalon kanssa jo parempi onni? Siis varmaanhan minä siihen taas joskus päädyn, kun muuta en osaa. Seinät maalaan valkoiseksi. Tuon sisään väriä tekstiileillä ja huonekaluilla ja vaihdan niitä mieleni mukaan. Ensimmäisessä talossa oli peltikuorinen pönttöuuni, tässä nykyisessä sellainen kanttisen mallinen. Ottaisin seuraavaan mielelläni pyöreän. Ensimmäisessä oli pieni kellari, johon oli luukku keittiön lattiasta. Tässä nykyisessä on iso kellari. Ottaisin mielelläni pienen. Iso ahdistaa, sinne pitäisi säilöä paljon. Pienessä vähäkin näyttää paljolta. Ensimmäisessä ei ollut vessaa yläkerrassa, tässä toisessa on. Vessa samassa kerroksessa makuuhuoneiden kanssa on kätevää, yöllä tahtoo portaat olla vaarallisia. Ensimmäisen pihan oli pienempi ja siten sen kanssa pääsi vähemmällä työllä, mutta lapsille siinä ehkä olisi ollut liian vähän tilaa. Pihan koosta siis kompromissi.

Mutta ensin mennään vuokralle. Ja jos miehestä ei kuoriudu yllättäen tehokasta miesten töiden tekijää, niin mieskin pitäisi vaihtaa ennen seuraavaa keltaista rintamamiestaloa. Omenapuun haluaisin kuitenkin siihen pihaan, kummassakaan näistä ei sitä ole ollut (tai istutin minä tänne, mutta ei se ehtinyt kasvaa). Katetun terassin haluaisin myös. Ja puukiukaan. Vieläköhän tämä blogi on pystyssä, kun nämä saan?