Pizzaperjantai

Tänään meidän perheessä vietetään pizzaperjantaita. Haettiin valmiit oikein pizzeriasta. Tänään ruuanlaitostä pääsi vähällä. Yleensä olen sitä mieltä, että lapset tarvitsevat kunnollista kotiruokaa, mielellään perunoita ja jotain ja tietenkin pakolliset vihreät. Minusta kaikenlaiset pastat ovat epäilyttävän epäterveellisen oloisia. Kai se perunakin on. Hiilihydraattiahan se on melkein kokonaan. Mutta siis tänään oli pizzaa. Puhuttiin jo aamulla autossa hoitoon mennessä lasten kanssa ja isompi muisti heti hakiessa, että pizzapäivä.

Tästä tuli mieleeni, että sekin on varmaan kasvatuksen tulos, että on vaikeaa hyväksyä valmista. Niinkuin valmisruokaa. Minulle tulee siitä heti olo, että olen jotenkin huono äiti. Viime aikoina on kyllä täytynyt tyytyä välillä siihen tunteesen, että on huono äiti. Hyvin hankala olisi ajatella vaikkapa, että siivooja tulisi kotiin. Lastenhoitoakaan en ymmärrä käyttää, kun minun mielestäni vanhemmat hoitavat omat lapsensa ja äidit erityisesti. Hyväksyttävää on viedä lapset hoitoon siksi aikaa, kun on töissä, mutta että joku hoitaisi lapsia siksi, että äiti harrastaisi jotain tai jopa laiskottelisi, ei käy. Kai sitä joskus voisi päästää itsensä helpommallakin, antaisi toisten hoitaa. Ja kuka työn sankaria kiittää? Ei kukaan...