Keskustelujen kautta

Olen tässä huomannut, että asioiden purkaminen puhumalla tai kirjoittamalla on oiva keino selvittää kaikenlaisia solmuja. Tänään taas avauduin työkaverille tästä erokriisistä. On tietysti hyvä, että työkavereille voi puhua. Ylipäätään, että ihmisille voi puhua. Kuuntelevat ja kommentoivat, antavat oman näkökulmansa, antavat ajattelemisen aihetta. Kun olen tätä kriisiä tässä nyt jo aikani käsitellyt kirjallisesti itsekseni, niin se on antanut vahvuutta käsitellä asiaa myös suullisesti ihmisten kanssa. On voinut puhua ja sitten kuunnella.

Keskustelujen kautta avautuu moni asia erilaisena. Tämän päivän keskustelukumppani antoi ajattelemisen aihetta siihen, että mitä mieheltä kuuluu voida odottaa. Miten miehen tulee käyttäytyä, ollakseen mies. Miten miehen miehisyyteen vetoamalla voi saada jotain aikaan. Sanomattakin selvää, että keskustelukumppanini oli mies. Ja mielenkiintoista, että hän oletti heti ensimmäisenä, että eroaikeiden syynä on avioliiton ulkopuoliset suhteet. Paljonkohan niitäkin muuten on nykymaailmassa? Kun puhuu ääneen omaa ongelmaansa, näkee jotenkin selvemmin oman toimintansa. Toisen ihmisen reaktio kuulemaansa antaa aina paljon miettimistä itselle. Ei pelkästään se, mitä toinen sanoo, vaan se, miten toinen suhtautuu. Hämmentyykö, näyttääkö yllättyneeltä, näyttääkö epäilevältä, miltä näyttää? Kehonkieli jo paljastaa, että mitä hän ajattelee minun toiminnastani ja mitä miehen toiminnasta. Mutta mietitään taas yön yli. Huomenna uusin voimin.