Mikä valvottaa?

Olen yleensä aina hyväuninen, siis nukahdan vaivattomasti ja nukun lähes keskeytyksettä, ellei joku herätä. Yleensä herättää, lapset nimittäin. Pahoja unia, peitot mutkillaan, pissattaa tai äiti hukassa. Mitä milloinkin. Nyt yöt ovat toki jo rauhoittuneet, joskus nukutaan jo koko yö heräämättä ja yleensä päästään 1-2 herätyksellä. Aamulla herätykset ovat aikaisia, mutta ei se mitään.

Nyt kuitenkin valvottaa. Ei tule uni. Usein nukahdan jo lapsia nukuttaessani, varsinkin jos aamu on ollut aikainen. Viime yönä unet jäivät liian lyhyiksi, joten olisi luullut nukuttavan. Mutta ei. Kun lapset olivat nukahtaneet ja minä aikani pyörinyt, nousin takaisin ylös. Menin uudelleen sänkyyn, kun mies tuli nukkumaan. Mies nukahti, minä en. Kun uni ei tule, alkavat ajatukset kiertää kehäänsä. Suunnittelee tekemättömiä töitään, valmistelee seuraavaa päivää, pohtii tulevaa ja mennyttä. Tänään tuli jo nälkäkin siellä maatessa (sen lisäksi että tuli kuuma ja kylmä ja kuuma ja jano ja pissahätä). Muistin, että en syönyt iltapalaa ollenkaan ja päivälliselläkin oli kevyttä kalaa. Leipä korjasi nyt sitten tämän ongelman.

Onko niin, että uni tulee, jos ei ole mielessä keskeneräisiä asioita? Jos olo on selkeä ja varma. Rauhattomat ajatukset valvottavat, mietittävät asiat painavat. Itsessään murheet sellaisenaan eivät minua valvota, jos mielestäni pystyn ne ratkaisemaan. Hyvä suunnitelma auttaa nukkumaan. Mutta jos mielessä on sellaisia asioita, joihin ei saa ratkaisua tai joihin ei uskalla tehdä päätöksiä, pitää niitä pohtia. Onneksi alitajunta työstää sinne heitettyjä asioita. Siksi en ole kovin huolissani siitä, että on joskus aikaa laittaa alitajunnalle töitä. Siis valvoa sängyssä. Kunhan ei tule tavaksi. Sillä aamulla taas väsyttää.