Päiväkoti

Lapset kävivät eilen tutustumassa uuteen päiväkotiin. Ovat olleet tähän saakka perhepäivähoidossa, joten hyppäys on aikamoinen, ei kuitenkaan niin iso kuin kotoa mennessä olisi. Maanantaina aloittavat siellä. Päiväkoti itsessään ei ollut uusi, seisonut paikoillaan varmaan viisi-kuusikymmenluvulta. Iso piha, johon tulee talvella varmasti kaikista hienoin pulkkamäki, päiväkoti näes seisoo rinteessä. Taloa kiertää tukeva aita. Sisällä oli vähän nuhjuista, niinkuin tuon ikäluokan taloissa helposti on, mutta tunnelmallista ja kotoisaa.

Osa lapsista ja hoitoväestä oli vielä lomalla. Paikalla oli kuitenkin pienemmän ryhmän lastentarhanopettaja (oikein mukava nainen) ja isomman ryhmästä myös (samalla päiväkodinjohtaja, oikein kokenut nainen, lempeän oloinen). Keskustelin lapsista molempien kanssa ja kun isomman käytöksestä keskusteltiin, pyydettiin mukaan myös erityislastentarhanopettaja. Tämä oli mies. Eivät he olleet huolissaan, pojat nyt saattavat häiriköidä kunnollisen tekemisen puutteessa. Odotellaanhan nyt hetkinen ja katsotaan. Kyllä se saattaa siitä asettua jo pelkästä tekemisen ilosta. Erityislastentarhanopettaja lupasi kuitenkin katsoa nyt alkuun tilannetta tarkemmin, että mitä lähtee tapahtumaan.

Oli niin suuri helpotus, kun lapset pääsevät hoitoon, joka minusta vaikuttaa hyvältä. Että lapsilla on päivät lähellään turvallisia aikuisia ja mukavaa tekemistä. Että oppivat asioita ja saavat kavereita. On leluja ja leikkejä. Lapset itsessään olivat innoissaan. Uteliaita ja innokkaita, reippaasti lähtivät tutkimaan paikkoja ja tavaroita. Juttelivat kaikille. Onneksi tämä asia ainakin näyttää menevän hyvin.