Uuden edessä

Asuntopäätös tuli tänään postissa. Juuri se asunto, jonka halusinkin. Kaksikerroksisen luhtitalon toisen kerroksen päätyhuoneisto. Sauna ja parveke. Kaksi kilometriä töihin. Nyt se on totta. Tämä koti laitetaan ensi viikolla myyntiin ja uuteen kotiin muuttoa ryhdytään tosissaan valmistelemaan.

Jotenkin on nyt keveä mieli. Vaikka mies muuttaakin mukana, niin silti on jotenkin uuden edessä. Vanha jää taakse ja uusi aika alkaa. Teen nyt kuitenkin vuokrasopimuksen vain omiin nimiini. Varalta. Mies vuokrasi meille varastotilaa ja sinne viedään nyt sellaista tavaraa, joka ei mahdu uuteen kotiin eli minun näkemykseni mukaan sinne viedään toisen kodin tavarat. Näin minä ainakin pakkaan. Huonekaluista viedään ne, joita on kahdet tai joita muuten ei uuteen tarvita. Kuten se toinen sohva ja se toinen ruokapöytä ja se toinen eteisen lipasto. Varmaankin laatikollinen lakanoita ja pyyhkeitä, laatikolliset astioita ja keittiökaluja. Jako tehty. Mies vain ei tiedä.

Eilen kirjoitin siitä, että miten työkaveri käski antamaan aidon mahdollisuuden. Ja ehkä annankin tai ehkä en. En osaa sanoa Katson päivän kerrallaan. Varaudun pahimpaan, mutta en sulje pois muutakaan. Haluan tehdä mahdollisen eron sitten tulevaisuudessa helpoksi, mutta kyllä ne tavarat varastossakin pärjäävät. Jos vaikka joskus muutetaan perheenä isompaan, sitten ne sieltä saadaan. En minä pysty nyt ajattelemaan kovin pitkälle, muutama viikko on aika maksimi, minkä tätä parisuhdetta jaksan eteenpäin ajatella. Kai se riittää.