Taas se arki palasi

Nämä minun kirjoitukseni alkavat toistaa itseään. Ihanhan tässä on selkeä sykli näkyvissä. Nyt on taas arki palannut ja minä kohta kirjoitan, että onko se kuitenkin lapsille parempi, että on äiti ja isä läsnä, vaikka eivät olisi läsnä toisilleen... Arki on siis palannut. Päivät seuraavat toisiaan. Nyt tietenkin uutta on se, että muuttoa valmistellaan. Jotain siis on tapahtunut eli minä olen luopunut unelmistani. Ei tämä siis tainnut parempaan mennä?

Lapset aloittivat tänään uudessa päiväkodissa, aivan siinä minun työpaikkani vieressä. Näinhän minä sen halusin. Että lasten hoito on siinä ja sitten koti on jossain muualla, kun entinen hoitopaikka oli kodin lähellä. Nyt siis koti voi vaihtua, hoitopaikka säilyy. Päivä oli mennyt lapsilla hyvin, oikein hyvin. Iloisia, reippaita lapsia sain takaisin. Isompikaan ei ollut käyttäytynyt huonosti, tai sitten oli ollut oma itsensä ja kriteerit huonolle käytökselle vain olivat toiset. Ehkä kuitenkin mukava tekeminen ja uudet kaverit veivät ajatukset muualle siitä häiriköinnistä.

Sanoinkos minä viimeksi, että tervetuloa kriisi. Pikkuinenkin riittäisi. Että sysääntyisi taas johonkin tielle, joka näyttää omalle. En tiedä, jotenkin menee ympyrää tämä parisuhde ja elämä. Kierros kierroksen perään, samanlaista. Onko se elämä tätä vain? Ehkä se on?