keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Lastenkasvatuksesta


Lapset ovat vielä pieniä. Minulla ja miehelläni on hieman eriäviä käsityksiä lastenkasvatuksesta, mutta minä pidän tärkeänä läsnäoloa ja keskustelua. Yleensä lasten katsoessa lastenohjelmiakin, olen mukana katsomassa, ehkä teen samalla omiani, mutta kuitenkin olen paikalla ja jos lapsilla on kysymistä, niin vastaan. Usein myös itse kommentoin jotakin lastenohjelmaa, jos siellä on jotain vähän liian jännittävää tai jotain erityisen opettavaista. Käytöstavat ovat minusta myös tärkeät; kiitos ja anteeksi, ole hyvä, huomenta ja muut pikkusanat on opeteltu aivan vauvasta asti. Porukalla pitää osata leikkiä, tavaroita pitää jakaa, toisia ei kiusata.

Molemmat koettelevat aika useinkin rajoja, isompi varsinkin. Jatkuvaa koettelemista, että mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Nyt lomalle jäätyä tilanne oli taas uusi, kun oltiinkin kolmistaan päivät kotona ja koetella piti. Mikä se tämmöinen loma on? Miten lomalla ollaan? Pitääkö käyttäytyä? Muutamat ensimmäiset päivät menivät komentaessa ja isompi istui jäähyllä ihan kiitettävästi.

Mutta tänään. Ihanan hienoa käytöstä. Pientä säätämistä välilä, mutta ei mitään isompaa. Otetaan toiset huomioon, leikitään porukalla, huolehditaan myös äidistä. Kyllähän se taitaa kannattaa se tapojen vaatiminen, vaikka joinakin päivinä ei jaksaisi. Kyllä se on paljon helpompaa elää, kun osaa käyttäytyä. Kaikkien.