Iloisten asioiden vaikutuksesta

Pienempi on päiväunilla, isompi isänsä kanssa ensimmäistä kertaa elämässään sirkuksessa. Ja näin ollen minulle jäi pieni hetki omaa elämää tähän päiväunien taustalle. Luin aikani kuluksi blogeja (siis kahvinjuonnin ja mansikkakakun syönnin välissä ja ohella). Eräässä blogissa oli kerrassaan valloittavaa vaaleanpunaista tarinaa kirjoittajan elämästä. Luin sitä monta juttua ja otin sen seurantaan. En tiedä, että oliko tällä ihmisellä kaikki asiat elämässään keskivertoa paremmin vai osasiko hän vain kuvata kaiken arkisen niin kauniisti, että siitä tuli vahva tunne onnellisuudesta. Kirjoittaja kuitenkin muistutti eräässä kirjoituksessaan siitä, että jos ihmiset vain valittavat blogeissaan kaikesta kurjasta ja huonosta, niin se alkaa toteuttaa itseään. Kaikki tuntuukin tosi kurjalta ja huonolta, eikä parempaa ole näkyvissä. Ihan siis vain tunnepohjalta, eihän näillä kirjoituksilla sinänsä elämää muuttavaa voimaa ole.

No kuiteskin, minullakin on paljon ihania asioita elämässäni ja jaankin niitä nyt tässä kanssanne, jotta ette luule minun rypevän surkeudessa aina ja kokoajan. Nämä ihanat asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, paitsi lapset ovat tietenkin tärkeimmät. Siispä: ihan ihaninta maailmassa on omat lapset, nämä vilkkaat kultaset, jotka saavat hermot piukeiksi muutamassa minuutissa. Mutta toisaalta ovat niin ihania kainalossa nukkuessaan. Neiti on itse herttaisuus HelloKitty-paidassaan kiukutellessaan... Pieni mies on kerrassaan mainio kaikessa omatahtoisuudessaan, nokkeluudessaan ja nopeudessaan, että en ehdi kuin ajatella, niin hän on kolttosensa jo tehnyt. Nämä ovat parasta!

Lisää ihania asioita löytyy kotoa. Sisustus on koottu vanhoista ja uusista, saaduista ja ostetuista kalusteista ja paljolti itse tehdyistä tekstiileistä. Väriä on ja pitää olla. Lempivärini on oranssi, mutta valitettavasti se ei ole saanut suurta suosiota sisustusvärinä, joten olen tyytynyt myös muihin. Olohuoneessa on kirkkaan punainen sohva, johon mahtuu miten päin vaan ainakin 7 henkeä. Se on ehkä ihastuttavin yksittäinen huonekalu. Toinen minulle rakkaaksi käynyt on vanha puinen halkolaatikko, jonka olen maalannut kirkkaan turkoosiksi. Halkolaatikossa on kansi ja sitä voi käyttää säilytystehtävänsä lisäksi vaikkapa pöytänä tai istuimena. Pikaisesti laskien olen kuljettanut halkolaatikkoa ainakin viiden muuton yli. Halkolaatikkoon sointuu pieni jalkajakkara, jota käytän yläkerran nojatuolissa istuessani. Jalkajakkara on päällystetty verhon ylijäämäkankaalla, jossa on valkoisella pohjalla sinisiä ja turkooseja kukkia. Jalkajakkara on ostettu aikoinaan Kuopiosta kirpputorilta ja se on kulkenut ainakin yhdeksän muuton yli. Ja itse päällystetty, ja jos en väärin muista niin itse on myös sisukset laitettu, aidosti meriheinää ja jotain muuta.

Oma piha on myös iloa täynnä. Nyt kukassa on jotain kaunista keltaista. Itse olen istuttanut vadelmaa, mansikkaa, herukoita, omenapuita, karviaisia, raparperiä ja kaikenlaista muutakin syötävää. Olen tarkka siitä, että käytän vain luonnonlannoitteita, enkä mitään myrkkyjä. Ovat siis luomua. Ruusuja olen myös istuttanut. Ruusut ovat minusta huumaavan ihania kukassa ollessaan, joskin houkuttelevat kaikenlaisia lentäviä. Joskus haaveilen saavani pienen pihan, jonka istutan täyteen ruusuja ja istun sitten siellä ruusujen keskellä päivät pitkät. Minulla on nyt vain valkoisia ruusuja, joskin useampaa lajiketta, mutta jotenkin haluaisin ihan hirmuisesti punaisia ruusuja. Monenlaisia punaisia. Ehkä eläkkeellä.

Ihana asia elämässäni on myös se, että minulle on annettu taito laittaa hyvää ruokaa ja leipoa maukkaita leipomuksia. Tai ei kai se taito ole, opeteltu juttu. Kummitätini sanoi kerran (ja hän oli ruuanlaiton ammattilainen), että kaikki jotka osaavat lukea, osaavat kokata, koska keittokirjoja on maailma pullollaan. Ja niin onkin. Harmittavan harvoin ehtii nykyään oikeasti paneutua ruuanlaittoon, mutta kyllä arkisesta ruuastakin voi tehdä hyvää. Keittokirjoja on kyllä hyllyssä jotakuinkin 70 senttiä, että voi niitäkin selailla ajankuluksi. Niin, tästä tulikin mieleeni seuraava ihana asia eli kirjat; kirjat vain ovat niin ihania. Tietenkin ne voi lukea, mutta sen lisäksi useita voi katsella, selailla, tunnustella, fiilistellä, olla hetki eri maailmassa. On minulla monta kirjaa hyllyssäni, joita en ole lukenut, mutta joiden omistamisesta nautin. Onneksi olen kaikille sukulaisille sanonut, että kirjalahja ei mene koskaan hukkaan ja siksi useimmiten vältyn harhalahjoilta ja saan ihania kirjoja (saan minä usein muitakin ihania lahjoa, ei sen puoleen).

Muitakin ihania asioita on elämässäni, mutta jääköön ne toiseen kertaan. Jonnekin seuraavien valitusten välin.