Kotona jälleen

Tulimme hetki sitten reissusta kotiin. Tavarat on enimmäkseen purettu, pyykkikone on jo pyörimässä ja sauna lämpiämässä. Lapset tutkivat omia nurkkiaan, että mitäs leluja täällä olikaan. Minäkin ihmettelen, että koti, koti.

Mies tuli eilen hakemaan meitä mummulasta. Heti hermostuin, kun miehen näin. Mikään ei siis ollut sillä saralla muuttunut. Yhä suunnilleen kaikki mitä mies tekee tai jättää tekemättä, hermostuttaa minua. Oli ostellut matkalta tuliaisia meille kaikille. Odotti tietenkin lämmintä vastaanottoa. Lapset eivät juuri noteeranneet, että isä tuli, vaikka eivät olleet viikkoon nähneet. Minä nyt sentään yritin olla lämmin, vaikka ei se kyllä helpolla irronnut. Onhan miehestä toki apua lastenhoidossa, eihän sitä voi kieltää, mutta onko lastenhoitoapu syy pysyä yhdessä? Ei minusta.

Viikko reissussa oli siis monellakin tapaa hyvä. Minä sain miettiä moniakin asioita ilman, että mies on ihan siinä vierellä. Eikä mikään sen suhteen mietinnän tuloksena muuttunut. Sain testailla, että miten pärjään lasten kanssa keskenään ja tuskin tämän koettelevampaa viikkoa heti tulee. Ja siis selvisin. Kyllä kaikki selviää. Uskon niin.