Asunnonetsintää

Reissusta kotiuduttua olen pohtinut todenteolla muuttamista. Vuokra-asuntotarjonta on katsastettu, yksi erittäin sopiva löytynyt ja muitakin kelvollisia. Asuntohakemuslomake on avattu ja luettu, ei vielä täytetty. Kiinteistönvälittäjän numero on kaivettu esille. Talo pitäisi varmaankin arvioida, jotta osaisi varautua. Myyntiinhän sitä ei voi laittaa ennenkuin tämä eroasia on edennyt pidemmälle. On vahva tekemisen meininki. Nyt koitan sen verran itseäni toppuutella, että kun lapset menevät elokuussa uuteen hoitopaikkaan, niin ehtisivät siellä hetken aikaa olla ennen muuttoa. Olisi ehkä loivempi lasku siten. Ehkä. Kun ei tässä nyt mikään akuutti paniikki ole. Ennen lumia kuitenkin.

Olen tässä ehtinyt pohtia tätä asuntoasiaa. Millaisen asunnon minä haluaisin ja millaiseen minulla olisi varaa? En halua ostaa asuntoa ennen kuin ero on aivan selvä. Ennen kuin näen paljonko minulla on rahaa. Sitten vasta haluan etsiä uuden ostettavan kodin, josta päätän itse. Siihen saakka asun lasten kanssa vuokralla. Kun toivottavasti vuokra-ajasta ei tule kamalan pitkä, siis mitataan parissa-kolmessa vuodessa, niin pärjäisimme kahdella makuuhuoneella. Toinen lapsille ja toinen minulle. Saunan haluan, tietenkin! Ja jos kerrostaloon mennään, niin parveke tietenkin. Sen verran pesuhuoneella kokoa, että pyykkikone mahtuu vaivattomasti. Vaatehuone olisi iloinen bonus. Sijainti: kohtuullisen lähellä työpaikkaa, ei mikään räyhätalo (mutta mistä niistä aina etukäteen tietää). Muuten ei niin juuri vaatimuksia olekaan. Kylläpä se sellainen koti löytyy. Nyt kun vielä muuttomiehiä saisi avuksi. Niin ja joo, miehen kanssa pitäisi ensin riidellä.