Alkoholi ja meidän perhe

Olen alkoholistiperheestä kotoisin. Molemmat vanhemmat joivat lähes päivittäin ja juovat yhä. Alkujaan se oli sellaista tissuttelua ja molemmat hoitivat työnsä alkoholista huolimatta, ainakin jotenkin. Nyt kun he ovat jo eläkkeellä, on elämisen rytmi alkoholin sanelemaa. Isäni aloittaa juomisen jo aamulla ja äiti herää krapuloissaan vasta puoliltapäivin.

Mieheni on myös alkoholistiperheestä kotoisin. Siellä isä vetää kunnon kännit viikonloppuisin, äiti tissuttelee olutta joka päivä. Sukulaisia on kuollut alkoholiin, perheitä on särkynyt. Koti on jäänyt hoitamatta.

Olemme mieheni kanssa puhuneet tästä alkoholiasiasta useita kertoja. Minä olen sanonut selvin sanoin ja käsittääkseni mieheni sen myös jollakin tasolla ymmärtääkin, että minä en halua omille lapsilleni alkoholilapsuutta. Minusta sellainen ei ole oikea lapsuus, että alkoholi on lapsia tärkeämpää. Että perheen valinnat tehdään sen mukaan, että missä välissä juodaan, kuka pystyy ajamaan, kuka saa nukkua krapulaansa ja kuka joutuu heräämään. Ei. Sitä minä en halua.

Toukokuisen kriisin jälkeen, kun sanoin miehelle, että haluan eron, hänen juomisensa on ollut aika vähäistä. Säikähti kai niin pahoin. Kuitenkin jokainen alkoholiin tarttumisen kerta on meinannut valtautua monen päivän juomiseksi. Ensin tissutteluksi ja sitten jo ihan juomiseksi. Minä olen joka kerran sanonut, että ei tällaista. Ei näin. Tämä ei voi jatkua. Ja mies aina pahoittelee kovin, sanoo, että nyt se on loppu.

Nyt miehellä näyttäisi olevan taas putken alku. Miehen mentyä työhön on juominen helpottunut, kun rahaa siihen on saatavilla paremmin. Olen kyllä koittanut hoitaa miehen velkoja heti tilipäivänä, mutta on sinne jotain jätettykin. Perjantaina oli tilipäivä ja siitä asti näyttää taas juomista riittäneen. Mies ei pelkästään tyydy juomaan itse, vaan haluaa minun juovan myös. Kai se on jotenkin oikeutetumpaa hänen mielestään se juominen, jos minullakin on olut kädessä. Jos en ota, hän ottaa nokkiinsa. Alkaa riitelemään. Minä en jaksaisi, en riidellä, enkä juoda. Olen sitten ratkaissut tilanteen näin väliaikaisesti siten, että otan oluen ja juon sitä mahdollisimman pitkään. Teelusikallisen kerrallaan.

Mutta aivan selväähän on, että tämä tilanne ei tästä muutu. Mies ei pidä perhettään tärkeämpänä kuin alkoholia. Ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Ja jos minä haluan säästää alkoholilta sekä lapsiani että itsenäni, on ainoa vaihtoehto elämä ilman miestä. Kuulostaa yksinkertaiselta. Ja niin sen on oltava.