Tästä se taas lähtee, uusi viikko. Maanantai on usein kiireinen päivä töissä, kokouksia on useampi melkein aina tai jotain eräpäiviä ainakin jonkun toisen kokouksiin. Eräpäivillä tarkoitan sellaisia valmistelutöitä, joita minä olen tehnyt muille. Valmista siis pitäisi olla. Maanantait ovat usein kuitenkin mukavia. Viikonlopun jälkeen on taas päässyt töihin ja on intoa täynnä. Lapsetkin menevät mielellään päiväkotiin. On kivaa tekemistä toisten kanssa, päivärytmi kohdillaan (on se kotonakin rytmi kohdillaan, mutta ei nyt ihan niin järjestelmällisesti).
Mutta noin yleensä ottaen viikot kuluvat vauhdilla. Aina on uudestaan maanantai. Juuri vasta oli kevät ja sitten ihan juuri oli kesä ja nyt on pian jo syksy. Ei aikaakaan, kun on talvi ja joulua jo ryhdytään odottamaan. Vuodet menevät samalla vauhdilla. Ennen kaikki tapahtui muutama vuosi sitten. Nyt kun muistelee, niin asiat ovat tapahtuneet kymmenen-viisitoista- jopa kaksikymmentä vuotta sitten. Mihin ne vuodet menevät? Kohta varmaan on taas jo kulunut kymmenen vuotta, hups vaan, tästä hetkestä. Missähän sitä sitten on?
Eilen illalla katsoin paikkakunnan myytäviä taloja. Varsinaisesti katsoin, että missä seurassa tämä meidän talo on myynnissä. Onko pahoja kilpailijoita? Mutta koko ajan vain hiirikäsi eksyi katsomaan remontoitavia rintamamiestaloja. Vai ne näyttivät kauniille, houkuttelevalle, kodille. Sellaisille, jonka haluaisin omakseni. Pidetään unelmaa yllä...