torstai 8. syyskuuta 2011

Eiliseen jatkoksi

Viimeksi kirjoitin miehen pahasta olosta, joka ilmeni iltakiukkuiluna. Sekä miehen että lasten. Tänään aamulla tilanne ei juuri ollut parempi. Miehellä tuli riita lasten kanssa sillä aikaa kun olin hampaita pesemässä. Täysi huuto ja parku päällä. Lopputulema: mies otti nokkiinsa ja jäi kotiin. Minä otin lapset, vein hoitoon ja menin töihin. Laitoin miehelle tekstiviestin aamupäivällä, johon mies vastasi. Kaikki oli heti paremmin, kun minä laitoin viestin. Niin kai. Minä taas kannattelin. Minä taas pidin huolta hänen hyvästä mielestään.

Illalla minulla oli kokous hyvän asian puolesta ja kun sieltä pääsin, kävin kaupassa. Ostin uuteen kotiin uudet verhot (vaikka olisihan niitä vanhojakin ollut) ja katselin kaikenlaista muutakin, mitä en tarvitsisi, mutta mitä mieli tekisi. Kuten ihastuttavia emalisia Muumi-mukeja... Arvelin jo, että jos ostaisin minulle ja lapsille ja pitäisi piilossa, kunnes mies lähtee. Olisi meidän oma juttu.

Tulin kotiin siten, että lasten piti olla jo nukkumassa. Kumpikaan ei nukkunut. Itku ja parku oli selviö, kun kävi ilmi, että äiti tuli. Lopputulema: äiti nukuttaa. Molemmat kävivät tunnin verran normaalia myöhemmin nukkumaan ja aamun käytös varmaan korreloi siihen. Mieskin varmaan kiukuttelee, kun ei saanutkaan nukuttaa. Odottelen taas mielenkiinnolla.

Päivän saldo vai viikonko vai kuukaudenko vai vuodenko: ei tästä mitään tule tästä avioliitosta. En minä pysty, en jaksa, en kykene, en halua.