Kuppi kahvia ja parempi mieli

Olin eilen illalla myöhään töissä ja muu perhe meni maalle ihan tavalliseen aikaan. Minä jäin kaupunkiin uuteen kotiin yöksi ja olin siis yksin yötä kaupunkiasunnossa. Illalla soiteltiin ja nyt aamullakin jo soiteltiin. Hyvin siellä oli pärjätty, ei mitään hätää.

Minä keitin tässä uudessa, vielä ilman kattolamppua olevassa keittiössäni, kupillisen kahvia. Tai no muutamankin kupillisen, kun on niin pienet kupit täällä. Istun tässä keittiön puusohvalla, juon kahviani ja kuuntelen heräämisen ääniä, joita ympäriltä kuuluu. Hyvin nukuttu yö ja rauhallinen herääminen yksin tekivät kyllä minulle hyvää. Jaksaa ottaa vastaan uuden päivän haasteet. Jaksaa ajatella kirkkaasti. Näkee jotenkin elämän selkeämpänä.

Olisi taas jotenkin vahva olo tehdä hyviä päätöksiä ja olisikohan nyt sellainen, että en polttaisi itseäni työssäni loppuun? Ei se kannata. Keskittyisi itseensä ja lapsiinsa. Syksyllä on mukavaa katsella putoavia lehtiä ja nauttia raikkaasta säästä. Täytyy nyt vaan sitten keskittyä siihen tosiasiaan, että ottaa moitteet vastaan tekemättömistä töistä. Ja pienet itkut saattaisivat auttaa? Ihan vaikka pomon nähden? Että ei jaksa, niin ei jaksa. Tarvittaessa perussairaudesta kyllä saa sairaslomaa, kun oikeilla sanoilla muistaa lääkärin kanssa keskustella. Pidetään sekin mielessä. Paremmin mielin siis tähän aamuun!