Aikuisten vastuu

Olin tänään työmatkalla siten, että palasin puoli seitsemän maissa. Mies haki lapset hoidosta ja hoiti illan. Tulivat minua sitten vastaan. Huomasin heti, että riidelty oli ja paljon. Isä ja poika enimmäkseen, poika ja tyttö lisäksi. Isä oli kai taas unohtanut oman roolinsa aikuisena ja ryhtynyt sanaharkkaan viisivuotiaan kanssa. Poika oli aivan itku kurkussa, mutta koitti vielä puolustaa asemiaan riitelemällä minunkin kanssani. Tein pelistä heti lopun pienellä silityksellä ja sanoin, että nyt loppui riitelyt, äiti tuli. Ollaan kaikki kavereita. Kotiin päästyä halattiin isot halaukset ja muovailtiin vähän muovailuvahalla. Kaikkien paha mieli suli pois, hyvillä mielin mentiin nukkumaan.

Mutta miettimään taas jäin, että eikö mies millään jaksaisi olla aikuinen edes lapsilleen. Ottaisi oman paikkansa käyttäytymällä kuin aikuinen, eikä lähtemällä riitelyihin kuin lapset. Tottakai lapset riitelee keskenään, milloin mistäkin. Mutta sopu pitää osata tehdä ja anteeksi pyytää. Aikuistenkin. Etenkin lasten kanssa.