maanantai 5. syyskuuta 2011

Ajatuksia asunnonvaihdosta

Mies oli tänään käynyt marketissa, jossa on piste eräällä kiinteistönvälityksellä. Oli siellä katsellut myytäviä. Halusi näyttää minullekin yhden talon. Katsottiin sitten kotona netistä sekä sitä taloa että muitakin. Eihän siinä mitään, ihan se oli kiva talo. Toistakin halusi näyttää ja se kyllä oli ruma. Eikähän siinä mitään, kyllähän minä taloja katson. Se vaan nyt taas mietityttää, että eikö mies tosiaankaan ymmärrä, miksi nyt muutetaan. Vaikka kuinka siitä on keskusteltu. Kun ei siis miehestä ole talossa asumaa. Ei miesten töitä tekemään. Miten se asia siitä muuttuisi, että tämä myydään ja ostetaan toinen? Eikö se jo miehelle tullut selväksi, että en minä hänen kanssaan omakotitaloon lähde, jos ei kovasti ihmeitä tapahdu? Ja näillä näkyminen en tuosta seuraavasta lähde hänen kanssaan yhtään mihinkään, jos ei ihmeitä tapahdu, vaan hän lähtee ensin ja minä sitten myöhemmin lasten kanssa. Eikö miehelle mikään mene ymmärrykseen? Kai se taas kohta on keskustelun paikka.

Tässä on taas käymässä niin, että mies luulee, että kaikki on hyvin tai ainakin paljon paremmin, jos arki menee jotenkin päivästä toiseen. Jos ei pahasti riidellä (ei kai, kun ei juuri nähdäkään), jos minä en kovasti valita, jos jotenkin päivät sujuvat. Että kaikki olisi nyt toisin. Onni olisi tullut meille kylään. Vaikka eihän se ole.