Nyt on viety jonkin verran tavara varastoon ja kolme pakettiautollista uuteen kotiin. Sekä kolme pakettiautollista että varastotavara ovat olleet pääosin pakattuna jo jonkin aikaa. Ja ilmankin on pärjätty. Onkohan tosiaankin kaikki tavara ihan tarpeellista? Nyt on jo jätesäkillisiä menossa kirpparille, osa huonekaluista menee myöhemmin ja osa tavarasta on jo kaatopaikkakuormassakin. Ja tavaraa yhä vaan riittää.
Mikähän siinä on, että ensinnäkin haluaa jotain, mitä ei tarvitse. Jotain, mikä on kaunista tai oivaltavaa tai muuten vaan kivaa. Sitten ostaa omaksi. Sitten on tavaraa, joka on varmasti ollut joskus tarpeellista ja ehkä voisi vieläkin joskus olla, mutta todennäköisimmin ei. Siis ikäänkuin sodanaikainen ajatus, että hyvää tavaraa ei saa hukata, koska jos pula tulee, niin on mistä ottaa. Mitenkähän monta sukupolvea pitää mennä, että tästäkin päästään?