Uaaahh, stressiä...

Tänään ja huomenna olen työstä vuosilomapäivillä hoitaakseni muuttoa. Tänään on pakattu ja kannettu. Huomenna ajetaan huonekalut ja ne, mitkä on pakattu. Osa on yhä pakkaamatta, mutta ei sen niin väliä. Päätyvät varmaan varastoon kuitenkin, niin ei niillä niin kiire ole. Sen lisäksi pieni asunto täyttyy huomenna hirmuisen nopeasti täydeksi kaaokseksi ja ehkä on parempi, että kaikki irtain ei ole yhtä aikaa siinä jaloissa.

Mutta tänään siis pakattiin. Yhdessä miehen kanssa. Mies ei kyllä kauaa pakannut, kun lähti viemään jo yhtä kuormaa. Otti mukaansa peräkärryn käydäkseen kaatopaikalla. Peräkärryynhän pakkasin kaatopaikkakuorman muistaakseni toukokuussa ja juuri tänään oli hyvä hetki viedä se. Miehen piti tuoda ruokaa tullessaan. Mutta ei näkynyt, ei kuulunut. Soitti sitten yhden maissa, että kohta tulee. Olin yksin pakannut, kantanut, irrotellut kulmasohvan osat toisistaan, siivonnut... Tulihan se mies sitten lopulta. Kun oli äreissäni siitä, että jouduin yksin tekemään, mies ihan suuttui. Hän on ollut koko ajan aivan tärkeissä töissä. Minulle vain ei kelpaa mikään. Eipä niin.

Olin siis vuosilomapäivällä töistä. Ilmeisesti kuitenkin päälliköt ovat aina töissä. Hoidin yhden tekstiviestin, kolme sähköpostia ja neljä puhelua. Siinä pakkaamisen lomassa. Huomenna varmaan sama homma. Sitten kaaoksesta perjantaina töihin. Stressiä pukkaa. Lisää tunteja heti.