Äidiltä saamieni neuvolapapereiden mukaan olen ollut ylipainoinen noin kaksivuotiaasta. Välillä lapsuudessa lähes käyrillä, mutta enimmäkseen pullukka. Kouluajan aina ylipainoinen, kuten aikuisiänkin. Välillä olen ollut vain jonkin verran ylipainoinen. Nyt olen taas reilusti ylipainoinen. Varmaan pitäisi laihduttaa 30 kiloa ainakin. Jossakin vaiheessa olen harrastanut jotain liikuntaa, nyt vain hyöty-sellaista. Joskin halkojen kantaminen ja lumityöt on aika tehokkaita. Olen siis kuitenkin aika ajoin ollut sekä lihava, mutta myös kohtuullisen kiinteä. En siis sellaista hyllyvää sorttia. Yllättävää kyllä, olen ollut itseeni aina varsin tyytyväinen. Peilistä minua on katsonut rehevä, näyttävä nainen.
Nyt näyttäisin olevan hyvää matkaa siirtymässä hyllyväksi. En enää pidä näkemästäni peilikuvasta. Sen lisäksi, että olen siirtymässä näyttävästä naisesta pelkäksi lihavaksi naiseksi, näyttäisin myös vanhentuneen. Iho näyttää vanhalta, silmänaluset ovat kroonisen mustat.
Viime yönä näin unta juoksemisesta. Juoksin keveästi pitkin maantien laitaa. Maisema kulki nauhana vieressäni. Unessa aurinko lämmitti sopivasti, oli ehkä aikainen aamu, kun ei ollut kuuma, eikä paljon liikennettä. Olin kai aikonut juosta ensin pienemmän matkan, mutta juokseminen tuntui unessa niin hyvältä, että juoksin vaan. Uusia kilometrejä.
Alankohan minä olla henkisesti valmis laihdutuskuurille?