tiistai 30. huhtikuuta 2013

Antaa sataa vaan

Sataa vettä. Pidän vesisateesta. Aikana ennen lapsia sadesää tarkoitti kömpimistä viltin alle kirjan kanssa, kuppi teetä tai kahvia mukana. Sadesää tarkoitti villasukkia, tulta uunissa, saunan lämmittämistä. Sateen ropina peltikattoon on ihanan rauhoittava ääni. Kumpparit tuntuvat hyviltä jaloissa, eivät kiristä jalkaa. Sadesää oli luonnon antama lupa olla sisällä tekemättä paljoakaan.

Tämä siis aikana ennen lapsia. Nyt sadesää tarkoittaa loputonta määrää märkiä vaatteita, kuivateltavia kumppareita. Onhan kurahousut päiväkodissa? Vuotaako taas kurahanskat? Voi että miten kuraisia olette, nyt kyllä auto menee ihan likaiseksi. Ja sitten mietitään, että mitä jäi pihalle sateeseen. Pikainen katselmus tältä aamulta näytti, että pienemmän pyöräilykypärä ja kottikärryllinen halkoja, jotka siis olivat kuivia, vaan eivät ole enää.

Mutta antaa sataa vaan. Riittääpähän kaivossa vesi.