Kevät on tullut vauhdilla. Lumet ovat melkein sulaneet ja piha on yhtä lammikkoa. Kumpparit ja kuravaatteet on kovalla käytöllä. Aurinkokin on paistanut toisinaan. Talvikengät on jo ohitettu, kävelykengät kaivettu esiin. Kohta tulee puihin silmut.
Tänään taas tuntui, että tämä viivytystaistelu on uuvuttavaa. Arki koittaa olla tavallista, vaikka mikään ei ole tavallista. Mies yrittää taas, että kotielämä olisi kohtuullisen hyvää. Juominen on tällä viikolla ollut aisoissa. Koko ajan kuitenkin odotan, että milloin käänne huonompaan tulee. En uskalla puhua mistään, kun en jaksa riidellä. Odotan vain päivien ja viikkojen kulumista, jotta kuuden kuukauden harkinta-aika kuluu. Minua harmittaa, että kesä mahtuu harkinta-aikaan. Jos mies ei suostu mihinkään ilman virallisia papereita, niin joudun odottamaan ne. Olisi jo syksy ja lehdet putoaisivat puusta.