Edellisen postauksen kommenteissa joku kysyi, että millainen mies oli, kun tapasimme ja onko miehessä nyt mitään positiivisia piirteitä. Mies on ollut aina juhlapyhien ja erikoistilanteiden mies. Hän on erinomaisen hyvä järjestämään pieniä ja isompiakin retkiä. Mökkilomia, hotelliöitä, ravintolailtoja, lasten kanssa sirkukseen, kylpylän aaltoihin. Miehen kanssa on hyvä mennä ulkomaille, hän selvittää kaikki vastaantulevat ongelmat ja epäselvyydet, vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Mies osaa laittaa hyvää ruokaa silloin kun hänellä on haluja huomioida ruokailijoiden toiveet tai jos ne sattuvat yksiin hänen makunsa kanssa. Hän voi järjestää elämyksen vaikka omaan ulkosaunaan. Joskus on ollut kukkakimput, saunavastat, tervantuoksut.
Arki ei miehelle sovi yhtään. Ei yhtään. Sääli, että lapsiperheen elämästä on varmaan se 95 % arkea. Raha-asiat muodostuu ongelmaksi myös näissä juhlapyhissä. Sadan prosentin varmuudella budjetti ylittyy ja minä maksan. Mies itse pitää juhlapyhistä ja erikoistilanteista ja siksi hoitaa ne hyvin. Mies ei jaksa hoitaa hyvin mitään, joka häntä ei kiinnosta todella. Hänen elämänsä moottori ja toimeenpaneva voima on hänen omat halunsa ja tarpeensa. Hän ei pysty asettamaan toisten tarpeita omiensa edelle.
Miehelle sopisi lottovoitto ja huoleton elämä.