Luin sunnuntain Hesarista kuolinilmoituksia. Minulle on monta vuotta tullut nimenomaan ja vain sunnuntain Hesari ja luen sitä yleensä koko viikon. Luen myös perhejuhlat ja kuolinilmoitukset, vaikka en tunnekaan ketään osallisia. Joskus joku nimi on julkisuudesta tuttu, mutta muutoin se on vieraiden historiaa. Kuolleista katson syntymävuoden ja -paikan ja puhuttelunimen. Rakas äitimme, mummomme ja isomummomme. Pidetty työtoverimme. Setämme. Maanviljelysneuvos. Viivähdän hetken miettien, että minkähänlainen oli tämän ihmisen elämä. Missä syntyi ja mihin elämä kuljetti. Usein luen muistovärssyt.
Viime sunnuntain lehdessä oli kuolinilmoitus, joka pysäytti. Iäkkäänä kuollut rouva, joka oli toivonut siunaustilaisuuteen tuotavan kukkasipuleita kesäpaikalle istutettavaksi. Pukeutumisestakin annettiin ohje: "Vaatetus mielialan mukaan." Olettaisin sen tarkoittavan, että mustiin ei ole pakko pukeutua.
Olisi ihanaa olla niin elämässä kuin kuolemassakin itselleen uskollinen, itsensä näköinen.