Tässä joku aika sitten kirjoitin työstä, joka ei näytä päätyvän kohtuulliseksi. Työtä on siis liikaa ja vaikka teen lähes joka päivä jonkun verran ylitöitä, en saa tilannetta haltuun. Olen kirjelmöinyt asiasta esimiehilleni jo useampaan otteeseen ja nyt asiasta on aloitettu keskustelu. Jotenkin vain näyttää, että lopputulos ei taida olla ihan sitä, mitä pitäisi.
Ensin kollegat tukivat ja olivat samaa mieltä. Heillä myös on liikaa töitä ja liian pitkälle venyvät illat. Nyt näyttäisi hieman ääni kellossa muuttuneen. Heillä onkin liikaa töitä "ajoittain" ja työaika ruuhkaantuu "silloin tällöin". Olin vailla tukipalveluita ja ensin kollegat olivat samaa mieltä, että ainakin sihteeripalvelut pitää toimia paremmin. Nyt jo puhutaan, että kyllä meillä on tosi toimistoammattilaisia töissä. Käytettiin jo sanoja, että "nuorempi kollega ei ole vielä rutinoitunut". Siis minä.
Henkilöstöpäällikkö ilmoitti, että työaikani on 36,25 h/viikossa, eikä valituksella saa lisää palkkaa. En halunnutkaan palkkaa, vaan sen työajan. Henkilöstöpäällikkö ilmoitti laittavansa minut sähköiseen työajanseurantaan. Niinkuin se nyt seuraamalla paranisi. Kun kysyn, että mitä sitten jätän tekemättä, minulle sanotaan, että olen tilivelvollinen, jonka pitää pystyä organisoimaan oma työnsä.
Tiedän, että meidän talossa kenelläkään päälliköllä ei riitä työaika. Ilmeisesti nyt kuitenkin muut on syystä tai toisesta hiljennetty ja keskustelu ohjataan siihen, että minä henkilökohtaisesti en suoriudu työstäni. Minä en osaa tai minä olen hidas.
Kun nyt tämä kotitilannekin on mitä on, niin en taida jaksaa taistella. Suosiolla varmaankin väistyn. Ratkaisu piilee esikoisen koulun aloituksessa, siihen myönnettävässä osittaisessa hoitovapaassa ja sitä myötä lyhennetyssä työajassa, jota meillä esimiehet eivät voi tehdä. Siirtäkööt siis minut muihin töihin tilapäisesti. Taistelen sitten, kun jaksan.