Avioliiton rikkoja

Eilistä kirjoitusta kommentoitiin, että enkö voisi ajatella arvostavani tätä sivusuhteena ollutta henkilöä, koska hänhän ei halunnut olla avioliittoni rikkoja. Että en voi häntä siitä syyttää. Korjaan nyt siis, jotta ei jää kenellekään epäselväksi: kunnioitan ja arvostan tätä ihmistä erittäin paljon. Monestakin syystä. Hän ei ole missään vaiheessa luvannut minulle mitään, mitä hän ei olisi pitänyt. Hän on ollut tukenani koko vuoden. Kuunnellut kiukutteluni. Ollut läsnä ja ymmärtänyt. Se, että suhteesta ei mitään sen enempää tullut, ei ole kenenkään syy, enkä ketään siitä syytä. Asiat vain menevät, niinkuin menevät. Mutta kyllä mielensä saa silti pahoittaa.

Toinen asia sen sijaan on, että kuka ylipäätään on avioliiton rikkoja? Minusta kukaan kolmas ei se voi olla. Kahden väliin ei kolmas mahdu, jos nämä kaksi eivät niin halua. Kolmas ei siis koskaan mielestäni voi olla avioliiton rikkoja. Puolisot itse sitä voivat olla. Meidän tapauksessamme minusta suurin avioliiton rikkoja on mieheni, joka ei ole käyttäytynyt avioliiton arvoisesti. Avioliiton rikkoja olen itsekin, kun olen sydämeeni antanut kolmannen tulla. Mutta että joku ulkopuolinen voisi rikkoa avioliiton: mielestäni mahdoton ajatus.