Anoppi on kylässä. Anoppi yksin, ei appi. Kuten aiemminkin on ollut puhetta, anoppi ei millään muotoa kuulu suosikkiväestöni joukkoon. On omahyväinen ja itsekäs, tekee niinkuin haluaa (myös meillä), on rasisti ja sen lisäksi juo liikaa. On useimmiten aivan avoimen epäkohtelias ihmisille, joista ei juuri pidä (kuten appiukolle tai muille sukulaisille, joskus jopa minulle). Ei suostu noudattamaan meidän perheen sääntöjä, mistä johtuen vanhempi lapsista aloittaa anopin vierailun aikana tai heti sen jälkeen melkoisen käytösongelmien vyyhdin.
No nyt siis kuitenkin anoppi on kylässä. Olin eilen töissä ja mieheni oli lasten ja äitinsä kanssa kotona. Anoppi halusi lähteä käymään kaupungissa vanhemman lapsen kanssa ja mies oli ohjeistanut selkein sanoin; ei syötävää, ei leluja. Ja kuinka kävikään, sekä pullaa, mehua että lelu. Mies oli asiasta näreissään, anoppi piti sitä itseoikeutettuna mummin oikeutena. Hän saa, jos hän haluaa.
Illalla mies joi lahjaksi saamaansa hehkuviiniä. Ilmeisesti prosentit yllättivät, ainakin mies tuki tukevaan humalaan ja aloitti riidan äitinsä kanssa. Ensimmäisen, jonka minä koskaan olen kuullut. Mies ei koskaan aiemmin minun kuulteni ole noussut äitiään vastaan, vaan on aina sanonut, että pitää ymmärtää vanhaa ihmistä (vaikka ei ole kuin kuudenkympin päälle). Äänet jo kohosivat, minäkin jo välillä sotkeennuin riitaan, kun ei meinannut valmista tulla millään. Aiheena riidassa oli, että meillä on meidän säänöt. Että meidän perhe määrittelee ne säännöt, joilla täällä ollaan ja että anoppi on tervetullut, jos pystyy niitä noudattamaan. Anoppihan suuttui perin pohjin. Hän ei ole tehnyt mitään väärin, hän ei anna missään periksi, hänellä on oikeutensa.
Riita eteni jo siihen pisteeseen, että mies sanoi äidilleen, että tämä ei ole enää tervetullut meille. Anoppi vastasi tähän, että hänellä on oikeus nähdä lastenlapsiaan ja hän tulee vaikka sosiaaliviranomaisten kanssa. Tässä vaiheessa minäkin jo hermostuin. Että uhkaa sosiaaliviranomaisilla minua minun omassa kodissani, kun ei saa mitä haluaa. Samalla saimme kuulla, että emme ole kummoisia vanhempia, että meillä on outoja sääntöjä, että lapsille ylipäätään ei tarvitse olla sääntöjä, että psykologin diagnoosista huolimatta vanhempi lapsista on aivan tavallinen, eikä häntä muutoin tarvitse kohdella ja kaikki on meidän pelkkää keksintöämme, jolla haluamme lasta kiusata. Lopulta riita rauhoittui ja illan lopuksi mies halusi sopua äitinsä kanssa, äitinsä vain ei halunnut.
Nyt on aamu uusi. Vanhempi lapsista halusi mennä mummin viereen ja menikin. Minä lähden kohta töihin. Aamun lopputulos todennäköisesti on, että anoppi hyvästellään pitkäksi, pitkäksi aikaa. Hei, hei vain. En ikävöi.