Tänä aamuna tuli mieleeni, että muuttuuko elämä paremmaksi, jos sulkee mielestään pois epämiellyttävät asiat ja keräilee ympärilleen vain kivoja juttuja? Luin nimittäin illalla kyyneleet valuen erästä blogia, jota kirjoitti lapsensa menettänyt äiti. Tunsin tietenkin vahvaa kiitollisuutta omista eläväisistä lapsistani, mutta jotenkin sydämeen jäi ahdistava olo. Päätinkin, että tänään katson vain iloisia, onnellisia blogeja sillä aikaa, kun lapset katsovat pikkukakkosensa. Näin teinkin. Löysin minulle uusia, aivan ihania sisustus- ja leivontablogeja. Niin kauniita kuvia, paljon värejä, pehmeää valoa, ilon täyttämiä postauksia.
Itselleni tuli niin hyvä olo. Elämässä on niin paljon kaunista! Pitäisiköhän minunkin vähän vaihtaa järjestystä? Olisiko uudet verhot hyvä idea? Hyllytkin ovat niin perin sotkuiset ja täynnä tavaraa, että muutama kaunis kori tai kirkasvärinen laatikko saisi ne näyttämään aivan toiselta. Mihinkäs minä muutossa laitoinkaan sen yhden kivan räsymaton? Näin pimeän aikana tarvitaan sitä paitsi valoa, paljon valoa! Missäs ne pienikynttiläiset jouluvalot ovatkaan?
Kun nyt tänään taas tarkastelee elämäänsä, on kaikki ihan hyvin. Keltainen talo maalla, kaksi ihanaa lasta, vakituinen mukava työpaikka, terveyttä omiksi tarpeiksi. Mitäs minä tässä valitan? (niin ja myöhempää ihmettelyäni varten muistiin, että mies on ollut nyt siellä reissussaan viisi päivää)